On sitten hyvä olo. Sitten perhanan hyvä olo.

Sattuipa niin ihanasti, että hän, josta olen unelmoinut, hän, jota olen tuijotellut, ja hän, jota olen kaivannut, on huomannut minut. Huomasi minut vihdoin. Vihdoin!

Pitkän ja tuskallisen odottelun jälkeen hän huomasi minut, ja pyysi minua yhteen. Ihanaa. Voi, hän on niin suloinen<3 En ikinä aijo luopua hänestä. Ja, todellakin, olimme ennen jo seurustelleet. Sitten pidimme pientä "taukoa", ja huomasimme, ettemme voi elää ilman toisiamme. Se on totta. Sillä hän on se, josta todella välitän. Tunteeni häntä kohtaan ovat sanoinkuvaamattoman puhtoiset ja aidot. Ja nyt en aijo enää mölliä tätä asiaa. En enää ikinä.

 

No, vähän toisiin asioihin. Äidinkielenopettaja käski laatia kirjaesittelyn jostain romaanista. Valitsin kirjan, joka ei varsinaisesti ole romaani, mutta kelpasi. Se on Jim Bentonin Rakas nuija päiväkirjani, sammakoillakin on tunteet. Kirjasarja on kutkuttavan hauska ja huvittava. Luin sen kahdessa päivässä, ja aloin jo työstää esittelyä. Pää lyö tyhjää, ja on muutenkin hieman.. outo olo.

 

Ja sitten aloitin joskus kaksi viikkoa sitten NaNoWriMo:n, eli kilpailun, jossa kirjoitetaan 50 000 sanan romaani marraskuun aikana. Olen saanut aikaiseksi vasta 1899 sanaa, mutta työn alla tuokin on. Tarinani kertoo saksalaisesta Elise Jarquesta, ja tämän siskosta Emirestä. Enempää en sitten kerrokkaan!

 

Mitäs muuta kertoisin vielä... Ai niin! This Is My Life on jämähdystilassa. Ideoita satelee tuhansittain, mutta sims temppuilee ärsyttävästi. Korjattuani pulman, te This Is My Lifen, lukijat saavat jälleen kokea tarinat uudet tuulet, ja juonenkäänteet mm. Ginnyn uudesta tyylistä, huippusuorituksesta Maralaaksossa, kuuluisuudesta ja muista ideoistani, jotka tullaan toteuttamaan pian. Toivon todella, että jaksatte odottaa!

 

No, kuitenkin.. Nyt tämä naikkonen painuu iltapalalle, sillä unirytmi on jälleen AIVAN sekaisin. Saattaa olla, että nukahdan jo ennen yhtätoista. Peukut pystyyn.