Kun tänään heräsin, mietin, että onko talvi todella tulossa. Tunsin, kuinka ihoni oli kananlihalla, ja minun teki mieli jäädä sänkyyn koko päiväksi. Minun oli kuitenkin pakko nousta, koska

a) kello oli jo puoli seitsemän

b) läksyt oli tekemättä

c) jotta ehtisin nähdä äidin ennen tämän töihin lähtöä

Joten nousin. Onneksi olin jättänyt vaatteeni sängyn viereen, jotta en joutuisi hiippailemaan yksin pimeässä pelottavaan vaatehuoneeseeni. Puin ne nopeasti ja otin kirjoituspöydän laatikosta terveystiedon, ruotsin, tanssin ja historiankamat. Kipitin alas, jossa äitini jo odotti. Juoksin suoraan ruokapöydän ääreen raapustamaan jotakin vastauksen tapaista terveystiedon kirjaan.

- Mattu-hyvä, äiti aloitti. - Mikset sinä ole tehnyt taaskaan läksyjä? Et kyllä ehdi ajoissa kouluun... Kun te nuoret nykyään laitatte kaiken maailman voiteita ja värejä naamoihinne. Etkä ole edes harjannut hiuksiasi! Mattu, saisit ryhdistäytyä.

- Öö, äiti, katsoin häntä. - Itselläsikin on kyllä ripsaria ja meikkivoidetta ja luomiväriä. Että hyvä sinun on sanoa!

- Niin mutta, äiti jankutti ja alkoi selittämään kuinka silloin kun hän oli nuori, ei minun ikäisillä tytöillä ollut mitään naamassa.

Onneksi sain tehtyä läksyt, ja sitten harjasin ja suoristin hiukseni, meikkasin pikaisesti rumat meikit ja valitsin ulkovaatteeni. Silloin äitini tuli taas.

Puin feikkejä uggejani jalkaan villasukkien päälle.

- Kuinka sinulla on nyt villasukat ja talvisaappaat, äiti katsoi.

- Hei äiti, totesin. - Sinun pitäisi olla ILOINEN että käytän. Meidän koulussa on nyt muotia käyttää uggeja ja villasukkia.

- Niinhän minä olenkin, äiti sanoi. - Onkos teidän koulussa myös muotia käyttää pipoa ja hanskoja?

- On, nyökkäsin ja puin lapinkintaani.

- Missä sinun piposi sitten on? äiti ihmetteli.

- Se jäi yläkertaan, sanoin ja halasin häntä. Otin koululaukkuni (joka on muuten tuotu Italiasta) ja lähdin kävelemään kohti koulua.